OSAO:n tapahtumatuotannon harjoitteluni sattui Oulun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoteen. Siis sangen otolliseen aikaan, sillä Oulussa ja sen lähikunnissa järjestetään jos jonkinmoista kulttuuritapahtumaa. Koska sanataide on ollut lähellä sydäntäni jo lapsesta lähtien, hakeuduin harjoitteluun Lumotut sanat -festivaaleille, eli lasten ja nuorten sanataideviikoille. Millaista on olla harjoittelussa vuonna 2026, kun Oulu kuhisee kulttuuria?
No, kiirettä on ainakin pitänyt. Olen kirjoittanut Lumottujen sanojen blogiin, auttanut näyttelyn rakentamisessa ja pitänyt Kirjava-kirjakauppaa. Olen myös päässyt seuraamaan läheltä Lumottujen sanojen tapahtumia.
Taidemuodot yhdistyvät
Harjoittelussa huomattavin asia on ollut se, kuinka eri taidemuodot tuovat ihmisiä yhteen ja kuinka ne kietoutuvat toisiinsa. Lumotut sanat täytti tänä vuonna 20 vuotta, ja festivaalin tapahtumia järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Lastenkulttuurikeskus Kotilossa, joka avattiin Oulun kaupunginkirjasto Saaressa tammikuussa. Harjoitteluni aikana Kotiloon tehtiin kaksi näyttelyä, Ystävän talo ja Varjossa kukkiva auringon poika. Ystävän talo oli osa The Book of Oulu -teosta ja Varjossa kukkiva auringon poika juhlii Jukka Itkosen laajaa runotuotantoa.
The Book of Oulu pohjautuu Andy Fieldin ja Beckie Darlingtonin The Book of our Town -konseptiin. Kirjassa ääneen pääsevät oululaiset lapset, jotka kertovat heille tärkeistä paikoista ja asioista Oulussa. Tiesitkö esimerkiksi, että joidenkin mielestä kauppahalli on ufojen tukikohta? Tai tiesitkö pellolla olevasta vasarasta, jonka kummitukset varastavat öisin? The Book of Oulu paljastaa kaupungista uusia puolia, jotka tekevät Oulusta entistäkin värikkäämmän. The Book of Oulu- kirja on saatavana sekä suomeksi että englanniksi.
Ystävän talo -näyttely rakennettiin ennen harjoitteluani, mutta kävin tutustumassa siihen Kotilon avajaisten yhteydessä. Jo silloin huomasin, kuinka näyttely ja The Book of Oulun teksti keskustelevat ja syventävät toisiaan. Näyttelyyn on otettu elementtejä kirjasta, kuten oululaisten ruokalista ja oululaisten keskimääräinen onnellisuuden taso, joka on 8. Lasten kädenjälki näkyi myös teoksessa Unelmien pallomeri. Lapset saivat kirjoittaa toiveensa pyöreälle lapulle, ja liimata ne Kotilon seinään. Avajaiset sementoivat Kotilon minulle paikkana, jossa lapset ovat aktiivisesti tekemässä kulttuuria sen sijaan, että he olisivat vain passiivisia kulttuurin vastaanottajia.
Runoja näyttämöllä
Harjoitteluni alkoi varsinaisesti maaliskuussa, jolloin pääsin tutustumaan hurmaaviin Jukka Itkosen runoihin, haastattelemaan kuvittaja Camilla Penttiä ja rakentamaan Varjossa kukkiva auringon poika -näyttelyä. Nämä kokemukset syvensivät kokemustani siitä, kuinka eri taiteenlajit ovat joskus parhaimmillaan, kun ne yhdistyvät, eivätkä pysy tiukasti omissa laatikoissaan. Pentin kuvitukset Itkosen runokirjoihin Aprillipäivä, Terveiset Ulapalta, Tiiraa tiiraa tiiraa ja Kaikki hyvin kasvimaalla virittävät lukijat runojen maailmaan ja kutsuvat lukijan viipymään kirjojen sivuilla.
Kun autoin rakentamaan Varjossa kukkiva auringon poika -näyttelyä, pääsin samalla kurkistamaan äänimaailmaan suunnitteluun, valaistuksen asetteluun ja kuinka Itkosen runot taipuivat erilaisiksi taideteoksiksi – kuten kumisateeksi. Pääsin jopa käyttämään omia virkkaustaitojani talviteoksessa!
Sanataiteet taipuivat harjoitteluni aikana myös näyttämölle. Oulussa esitettiin muun muassa Itkosen runoihin perustuva Kulkukoira Kotilainen ja citymetsän sankarit sekä Katri Kirkkopellon kuvakirjasta adaptoitu Molli ja maan ääri. Itselleni vaikuttavin ja koskettavimmat esitykset olivat kuitenkin nuorten sanataideryhmien Varjo ja Väki esitykset. Nuoret esiintyivät 2.5. järjestetyssä Lumotussa illassa. Nuoret olivat luoneet ajatuksia herättäviä esityksiä omien runojensa ympäri.
Esitykset saivat ihoni kananlihalle monesta syystä. Sanataideryhmän nuoret ottivat kantaa kaupungissa elämiseen ja ajankohtaisiin ilmiöihin. Jouduin kohtaamaan nuorten turhautumisen ja haavoittuvaisuuden silmästä silmään. Kontrasti oli aikamoinen verrattuna iloiseen Kotilaiseen.
Kaupunki kulttuuriympäristönä
Harjoittelu on saanut minut myös pohtimaan kulttuuria nimenomaan kaupunkiympäristössä. Vietin lapsuuteni pienessä kylässä keskellä Savoa, joten kokemukseni kaupungissa asumisesta sen kulttuurimaisemasta ovat aikuisuudesta. Erilaiset kulttuuritapahtumat ja instituutiot eivät pelkästään anna lapsille elämyksiä, vaan myös tilaa ilmaista luovasti heidän kokemuksiaan omasta kotikaupungistaan ja ympäristöstään.
Lasten kulttuurilliset kokemukset eivät synny automaattisesti, vaan se vaatii aktiivista tutustuttamista palveluihin. Tällainen tutustuminen voi alkaa jo ihan pienestä, vaikkapa kirjasta. Esimerkiksi Jukka Itkosen Kaupunkiretki -runokirjassa esitellään kaupungin palveluita hauskasti ja leikkimielisesti.
Kotilon harjoittelu on antanut minulle paljon. Olen saanut ilmaista itseäni luovasti monella tapaa ja olen päässyt tutustumaan huikeaan väkeen Kotilossa. Olen saanut ilolla huomata, kuinka lapset yhä innostuvat kirjoista ja haluavat yhä lukea niitä suurella halulla.
Viimeiseksi haluan toivottaa lukijoille hyvää kesää Jukka Itkosen Toukokuuta -runolla:
Kun eli talven, päiviä jäisiä,
tuli jo ikävä mehiläisiä.
Ne kantavat pesäänsä
kukista eväitä.
Ilmassa lentelee
pieniä keväitä.
Hanna Laitinen
Hanna on harjoittelussa Lumotut sanat -sanataideviikoilla keväällä 2026.